Pitkästä pitkästä aikaa

Melkein ihan naurahdin kun näin viimeisimpänä aikaansaannoksena "boyfriend tag" -postauksen. Paljon on tapahtunut sitten viime käynnin, siis tosi paljon. En tullut palatakseni bloggauksen pariin, ei vaan aika ja into riitä, mutta jostain syystä haluan silti hieman päivitellä kuulumisia kun tässä odottelen pyykkikoneen lopettamista, että joutaisi sitten tallille.

Tosiaan tuota edellä mainittua postausta ei enää löydy, koska Samin kanssa erottiin. Sanoisinko jopa, että vihdoin. Oon viihtynyt yksin vallan mainiosti ja pieni 32 neliöinen kämppäni on oikein viihtyisä - mitä nyt ilman noita he*vetin sokeritoukkia olisi viihtyisämpää, mutta onneksi hämykit pitää kannan kurissa. Oma kämppä, oma rauha, omat säännöt. Kotitöistäkin on tullut mieluisampia kun täytyy vaan omat sotkut siivota.. okei voishan tää nyt isompikin olla kun noi heppakamat vie yllättävän suuren siivun mun muutenkin vähäisestä kaappitilasta, mutta ihmeen vähän mulla silti on tavaraa vaikka tavinsalmella pakatessa tilanne näytti varsin toivottomalta.

Töissä menee mainiosti ja Jehun kanssa, noh, vallan vaihtelevasti. Tuskimpa oon siitäkään maininnut, että oej jännekanava vähän turvottelee, joten ell määräsi puoli vuotta lisää kasvuaikaa. Ollaankin hissuksiin tehty lähinnä käyntiharjotuksia liinassa ja kärrykävelyitä. Ratsastus on nyt kokonaan myöskin kieltolistalla, ettei rasiteta etupolvea turhaan. Mutta onneks on tällein kesän aikana melkein saanut unohtaa hevosen laitumelle, hyvää sillekkin tekee vaan olla ja ihmetellä, eikä mun tarvi stressata venyneen työpäivän jälkeen sen liikuttamisesta. Ihmetellään sitten talven tullen uudelleen, että mitenkäs homma jatkuu, onneks meillä ei oo kiire yhtään mihinkään :)

Nova asustaa pääasiassa Samin tykönä.. tai ehkä sen porukoilla tarkemmin sanottuna. Mun talonyhtiössä on nyt menossa kattoremontti, onneksi alkaa olla jo loppusuoralla, mutta esimerkiks takapihalle ei ole ollut asiaa, joten Novalla on täällä aina hurjan tylsää ja se onkin kehittänyt vielä jonkinlaisen eroahdistuksen, kun kauhea möykkääminen alkaa heti yksin jäädessä, vaikken menisi roskakatosta kauemmaksi. Kyllä mä sen vielä tähän rivarielämään opetan.

Nyt vaan yritän pitää lipun korkealla ja keskittyä itseeni. Vaikka toisinaan yksinolo kammottaakin ja voisin skipata viikonlopun vaan alottaakseni uuden työviikon mahtavien työkavereiden parissa, nii kaitpa tämäkin vaihe elämään vaaditaan, oppiipahan itsestäkin jotain uutta kun en oo koskaan ennen esimerkiks asunu yksin. 

"Told myself stand up be strong, this kind of phase doesn't last for long"

Liikennekäyttäytyminen

Halusin uudelleenjulkaista tämän vanhan postauksen ihan senkin takia, että vietän nykyään työpäivätkin tienpäällä, joten tuolla tulee nähtyä kaikenlaisia kuljettajia.

Ennakoiva ajo, taito vai asenne?

Ennakointi ja taloudellisuus, niihin oma ajo-opetus painottui ja niitä myös kuljetusalan työnantajat odottavat. Molemmissa vaaditaan taitoa, mutta myös asenne ratkaisee. Jos kuljettajaa ei voisi vähempää kiinnostaa, niin eipä tarvitse mitään odottaakkaan.

Taitava kuljettaja ajaa turvallisesti, huomioi muut tienkäyttäjät sekä ennakoi mitä ympärillä tapahtuu. Hän ottaa huomioon sääolosuhteet ja sovittaa nopeuden sen mukaan. On turha ajaa kaatosateella moottoritiellä 100km/h tai jäisellä maantiellä 80km/h vain, koska rajoitus sen sallii. Hyvällä tuurilla pääsee perille, huonolla tuurilla.. noh, käypi huonosti. 

Myöskään turvaväliä ei voi koskaan korostaa liikaa sillä riittävä turvaväli antaa reagointiaikaa yllättävän tilanteen sattuessa. Suositus hyvissä ajo-olosuhteissa on maantienopeuksilla 4sek ja taajamassa 2,5sek. Mitä huonompi keli ja mitä raskaampi ajoneuvo, sitä pidempi pitäisi turvavälinkin olla.

Turvavyö olisi pelastanut yli 300 ihmishenkeä

Vuosina 1994-2012 tutkituissa onnettomuuksissa ainakin yksi osapuoli oli kuollut. Tarkempi rajais oli kahden henkilöauton väliset nokkakolarit, joissa törmäys oli tapahtunut 60-120km/h nopeuksilla. Johtopäätös on selvä: näin rajuissa törmäyksissä turvavyön käytöllä on erittäin kriittinen vaikutus hengissä selviämiseen.

Tutkimuksen mukaan lähes joka 5. onnettomuudessa kuollut, turvavyötä käyttämätön henkilö olisi voinut selvitä hengissä turvavyötä käyttämällä.

58 nuorta kuoli turhaan

Nuoren miehen tavallisin tapa joutua onnettomuuden on suistua tieltä valoisaan aikaan, hyvässä kelissä ja tutulla tiellä. Noin joka 5. kuolemaan liittyi liikenteen epäpyhä kolminaisuus: ylinopeus, humala ja turvavyön puute.

Yksinkertaisesti siis:

1# Jos juot, et aja!

2# Noudata nopeusrajoituksia!

3# Käytä turvavyötä!

4# Käytä vilkkua - liikenneturvallisuus on yhteispeliä, muillekin on hyvä kertoa omista aikeistaan.

5# Käytä ajovaloja myös päivällä - kyllä kuljettaja näkee, mutta näkeekö muut?

"Hyvä kuljettaja selviää siitä, mihin taitava kuljettaja ei joudu"

Vaikka keväällä alkava mopokausi on vielä hetken horroksessa, otetaan lyhyesti vielä mopoilusta.

Mopo on vaarallisin ajoneuvo kilometriä kohti

Moni liittyy ensimmäisen kerran liikenteen joukkoon saatuaan mopokortin 15-vuotiaana. Mun aikaan M- ja T-kortit eivät vaatineet ajo-opetusta, vaan korttiin riitti hyväksytty teoriakoe. Kuitenkin kortin saannin helppous, näkyi myös onnettomuuksien määrässä; tiedon puute ja osaamattomuus.

Kesäkuussa 2011 lakia tiukennettiin ja mukaan tuli pakollinen opetus. Hinta nousi ja kuskeihin taottiin enemmän tietotaitoa, miten lie tähän päivään mennessä vielä ennättänyt opetus muuttua, mutta kuitenkin näitä sählääjiä näkee edelleen. 

Liikenteessä bongattuna mopoilijat mm. ajavat keskiviivan vieressä, "unohtavat" vilkun ja ajavat taajamassa ihan takapuskurissa kun ohikaan ei voi mennä. Lisätään vielä monelle tutuksi tulleet pelleilyt, kuten keuliminen, turhat äkkijarrutukset ja liikkuvan mopon kyydissä kiipeily. Toisin sanoen mopoilijan touhut on vaikeasti ennakoitavissa, mikä on iso riski liikenteessä.

Myös vanhemmilla on suuri rooli. Kun esimerkiksi asetettaisi selkeät kotiintuloajat, vältyttäisi turhalta häiriköinniltä ja ilkivallalta - joukossa kun tyhmyys tiivistyy. Vanhempien olisi myös hyvä tietää missä ja kenen kanssa oma kullanmuru liikkuu, vaikka nykypäivänä nuorison menossa ei mahda moni vanhempi pysyäkkään mukana.
...

Kauheasta paasauksesta huolimatta toivotan turvallisia kilometrejä ihan jokaiselle!

Long time no see

Mä en nyt tiedä voiko tässä enää edes kiireitä syyttää, vaikka tuntuuhan se välillä, ettei vuorokaudessa tunnit riitä kun nukkuminenkin olisi niin mukavaa ennen aamun aikaista herätystä, mutta kun en enää tietokoneellakaan käy kun lähinnä laskuja maksaessa nii ei sitten bloginkaan olemassaoloa muista, mutta jospa jälleen yrittäisi viikonloppuiltaisin käydä herättelemässä tätä henkiin - tuo jossittelu olikin lupaava alku suunnitelmalle.

Tuossa kirjottamisen kanssa vetkutellessa lueskelin vanhoja piilotettuja postauksia, osan poistin ja jokunen tulee uudelleenjulkaisuun kunhan saan päivitetyn version rakenneltua, mutta oli erityisen hauskaa ja muistorikasta lukea viimeisiä postauksia kuljetusalalta.. siis siltä ensimmäiseltä kerralta vuonna 2016. Elämä oli niin vaikeaa kun koulunkäynti maistui puutakin pahemmalta ja kaikki stressasi. Ei siinä muuten mitään hauskaa olisi, mutta kun päädyin työskentelemään samaiselle alalle ja oon viihtynyt.. herää vain kysymys, miten tässä näin kävi.

Kuvituskuva poimittuna vanhasta postauksesta

Joulu tuli ja meni, samoin vuodenvaihde. Tykkään pyhistä ja vapaista, mutta tällä kertaa ne ärsytti.. tai lähinnä se kun pyhänä ei raha liiku pankkien välillä ja itsellä laskupino vaan kasvoi ja eräpäivät läheni, mutta rahaa ei tilille tipahtanut. Vähän tuli muutoksia tuntipalkkaan ja laskutus venyi, eräpäiväkin sattui sopivasti pyhäpäivälle (25.12.), joten enhän minä palkkaani saanut kun vasta vuoden viimeisenä päivänä. 

Mutta hyväpä tässä rahasta kitistä kun en oo erityisen säästäväisesti elänyt tai no enhän minä omaan joululahjaani käyttänyt kun nelinumeroisen summan, mutta tuo lahja onkin sitten tarvinnut vähän kaikennäköisiä juttuja.. Mutta mites se meni, että mieleinen harrastus vie kaiken ajan ja rahat?

Ihmettelen miten neutraali fiilis sitä oli, vaikka oli juuri toteuttanut asian, josta on haaveillut ihan kakarasta asti. Noh, ehkä se riemu tulee myöhemmin, mutta katunut en ole todellakaan, tästä veijarista on hyvä lähteä rakentamaan monipuolista käyttöhevosta, eihän sitä vielä tiedä minnekkä päin tuuli meitä kuljettaa.

Turpaterapia on ainakin omasta mielestä toiminut juuri kuten siltä odottikin, oon saanut lisää kärsivällisyyttä ja työpäivän mahdollinen vitutus unohtuu tallilla käydessä, ei tarvi Saminkaan ihan kaikkea kestää. Vaikka eihän tämän otuksen kanssa todellakaan kaikki mene aina oman suunnitelman mukaan, niin kyllä kotiin lähdetään aina hyvällä fiiliksellä. Hevoseton on ehkä huoleton, mutta kyllä mun elämässä tuntuu vihdoin olevan jotain sisältöä, mun puuttuva palanen on löytynyt <3

Myös Nova on edelleen menossa mukana ja voi hyvin, täytyy muistaa siitäkin välillä mainita, ettei Jehu vie kaikkea huomiota, vaikka hevoset on aina ollut mulle se ykkösjuttu :)

Kiireiden keskellä

Heissan!

12 viikkoa ja yksi päivä vierähtäny töissä ja viihdyn edelleen. Isä tuossa yks päivä kysykin, että onko tää paras työpaikka tähän mennessä ja siihen oli helppo vastata, kyllä. Aina ei mene nappiin ja joskus vituttaa parikin päivää putkeen, mutta sehän nyt kai on ihan normaalia. Aamut ei miellytä vieläkään, mutta siinä vaiheessa kun kurvaan terminaalin pihaan ja kipitän (tai laahustan) kysymään päivän nakkia, ni siinä unohtuu koko aamun väsymys ja ajatukset on keskitetty annettuun tehtävään, siitä se päivä lähtee käyntiin!

Onhan tuossa kuitenkin muutoksen tuulia tapahtunut työrintamallakin, nimittäin oon siirtynyt kevytyrittäjästä "duunariksi" ja kohta jälleen kevytyrittäjäksi. Ensimmäisen kanssa sopimus piti irtisanoa erinäisten ongelmien vuoksi ja koska en suinpäin uskaltanut hypätä omatoimisemmaksi kevytyrittäjäksi, hain miettimisaikaa henkilöstöpalvelun leivissä. Lopulta totesin, että pakko sitä on kokeilla, kun kokeilematta jättämistä tulisin kuitenkin katumaan, joten vajaan parin viikon päästä oon itse vastuussa työni laskuttamisesta.

Parastahan tässä on se, että varsinainen työpaikka ei vaihdu ja toimiston työntekijöiden kanssa on helppoa käydä asioista juttelemassa.

Melko stressaavaa aikaa siis elellään. Tänään on vapaapäivä ja hetki aikaa täälläkin kuulumia päivittää. Tarkoitus oli myös yritysasioita hoidella, vakuutuksia pitäisi soitella ja verojuttujakin pitäisi selvittää.. nämä kun saisi pois päiväjärjestyksestä niin päänsisäinen myllerrys helpottuisi hieman, mutta kovin mieleisiä ei näin viralliset asiat ole, se on myönnettävä. Onneksi tässä on vielä aikaa.

Joulukuussa olisi tiedossa viikonloppureissu Tallinnaan ja Latviaan, saas nähä miten menee. Se on oikeastaan linja-autofirman pikkujoulureissu, mutta bussiin oli mahtunut vielä porukkaa, joten Samin ja mun vanhempien kanssa ilmottauduttiin mukaan. Pieni irtiotto ennen joulukiireitä, saattaa työrintamallakin nimittäin liikkua melkoisia tavaramääriä, vaikka mitään joululahjapaketteja ei kuljetetakkaan.

Saas nähdä miten itsellä tulee tänä vuonna joulua vietettyä, ainakaan vielä ei ole fiilistä rueta alottamaan jouluhössötystä, ehkä oon sitten muiden mattimyöhästen kanssa hössöttämässä viimetipassa. Tosin se joulukalenteri pitää nyt muistaa ostaa ajoissa, ettei taas tarvitsisi metsästää sitä monesta eri kaupasta joulukuun ensimmäisillä viikoilla!

Opettelu etenee

6 viikkoa vierähtänyt nuppikuskin roolissa ja vaikka eteen tulee edelleen tilanteita, missä pitää vähän päätä raapia ja neuvoja kysyä, ni oon silti ilokseni saanu myös huomata, että jotkin paikat alkaa sujumaan jo erittäin mukavalla rutiinilla.

Henkilökohtasesti tykkään siitä, kun joku asia menee "tylsän tutuksi", koska sillon epäonnistumisen vaara on pienempi.. toki hötkyilemällä saapi helpostakin hankalaa, mutta en oo vielä niin sinut tämän työn kanssa, että uskaltaisin hötkytä joutavia, sopivan ripeä tahti kuitenkin.

Ajojärjestelijät vähän uhkasivat, että pitäisi hankkia kärrikokemusta ennen talvea ja oonkin yhden yhdistelmällisen jakanut Kuopiossa. Se se vasta hidasta olikin, etenkin jos jakopaikan piha ei muutenkaan ole erityisen tilava ni yritä nyt sitten "vain ajotuntien kokemuksella" saada yhdistelmä peruutettua siltaan vikkelästi.. Lisäksi toisen lastaamia tavaroita on melko hankala jakaa, kun ei itsekkään tiedä miten ne on kärriin tai nuppiin lastattu, mutta suoriuduin silti kunnialla hommasta kun mitään ei mistään hajonnut ja tavarat tuli purettua oikeisiin paikkoihin!

..mutta tuumailin itselleni riittävän vain nupilla ajon nyt ensimmäisen talven yli, saisin sitä talviajokokemusta pienemmällä ja siitä olis sitten helpompi jatkaa lisäpainoihin.

Muutenkin jännittää tuleva talvi, että mitenkä riittää pito omissa kengänpohjissa kun toisinaan nytkin sattuu painavien lavojen kanssa pienimuotoisia haasteita. Mutta ensimmäinen liukastuminen sattui jo ennen talvea, tosin sekin pakastimessa.. alko lisätuskailut siitä miten pulassa oonkaan talvella.

Joskus menee odotteluksi. Tästä paikasta lähtee riisipiirakoita ja toisinaan piti odotella kun työkaveri tuo trukilla uuden lavan siirrettäväksi kärrin keulille. Miinusta tosiaan siitä, kun vaatii sen kaksi työntekijää, muuten menee ikuisuus hyppiä kärriin ja pois. Riittävän täyteen kun kärrin lastaa ni alkaahan se tilakin loppua sitä lavaa muljutellessa ja oikein kenottavien kanssa tulee helposti suuriakin ongelmia.

Ensimmäinen reissuni Suomussalmelle, kuva tosin paluumatkalta. Näillä reissuilla on täytynyt opetella huomioimaan ajo- ja lepoaikoja kun ei tuonne asti kestä (piirturin mukaan) tauotta ajella.

Työkuulumiset on tylsiä.. ja lyhyitä, mutta muutapa ei oikeen arkena ehdi tekemäänkään. Oon kyllä oppinu olemaan stressaamatta aamuja, nukkumaan menen nykyään joskus 21-22 väliin ja herätyskin on siirtynyt puoli viiteen. Toisinaan on helpompia aamuja, toisinaan vaikeampia, mutta kun oon saanut jonkinlaisen rutiinin muodostettua aamuihini niin eipä sitä enää tule manattua aikasia aamuja. Untakin oon saanut suht hyvin, jos nyt ei joku piskinpe*kele alota jotain maratoonia yön aikana..

Töiden ohella oon kasvattanut ajatusta ja toivetta yhdestä lämminveritammasta, joka voisi jossain vaiheessa täyttää hartaimman toiveeni.. haluaisin niin paljon puhua tästä enemmänkin, mutta se on vielä niin kaukainen asia, etenkin jos heppa pysyy tiinenä loppuun asti, niin en halua itse innostua liikaa liian aikaisin, pessimisti kun olen. Ajatus toimii kuitenkin hyvänä motivaationa työssäkäyntiin :)

Aamujaot on siitä mukavia, kun liikennettä ei oo nimeksikään, saa ihan rauhassa ajella.