Sittenkin alan ammattilainen

Blogitaukoa on piisannut, mutta onhan tässä nyt sentään jotain tapahtunutkin, nimittäin oon ollu uudessa työpaikassa jo kolme viikkoa ja viimeksi pohdittu amp-merkintä komeilee ajokortissa eli todistuksenkin olen vihdoin ja virallisesti kuljetusalalta saanut!

Yritin kirjottaa jo aikasemmin, kun sain heinäkuun lopulla tietää valmistumiseni saaneen hyväksynnän vasta 19.7. eli toisin sanoen odotin todistusta turhaan koko kesän. Todistus on kirjattu 8.8. ja löysi luokseni ei suinkaan postin vaan isäni kautta, oli kuulemma lyöty koululla kouraan. Päädyin kuitenki poistamaan koko postauksen, liikaa valitusta eikä mikään ollu edenny.

Mutta sen enempää menneistä jaarittelematta oon viihtyny uudessa työssäni ihan hyvin. Toki siinä vaiheessa kun päivän työtunteja on kertynyt jo kymmenen ja vielä nakitetaan siirtohommiin niin hymykin hyytyy. Puhumattakaan kilpajuoksusta kellon kanssa kun oon pyrkiny olemaan vähintääkin nukkumattia odottamassa klo 20, että jaksan nousta aamulla 4:20.. kyllä sitä välillä tulee kyseenalaistettua koko työn järkevyys, mutta #rahantakii ja kyllä tää nyt edellisen homman voittaa!

Työskentelen siis välikäden kautta elintarvikekuljetusten parissa, pääasiassa kuorma-autolla ajellen, mutta pari kertaa päässyt myös kärriä viemään huoltoon ja kerran ajelin pakulla Tampereelle. Hommat sujunu ihan hyvin siitäkin huolimatta, etten koulussa koskaan käynyt mitään elintarvikekurssia enkä tähänkään hommaan saanut minkäänlaista perehdytystä. Siksi kai oonkin jatkuvasti kyselemässä neuvoja. Yksin laittovat ajamaan pakkasia jo toisena työpäivänä ja voin sanoa, että pieni paniikki siinä iski kun aamun käskynjaossa lätkästiin kirjat käteen ja sanottiin, että jaa nuo. Mutta tekemällä oppii, sen oon viimeistään nyt saanut itsekin kokea.

Maisemakonttori näkymää eiliseltä, matkalla kohti Juukaa.

Mitä tähän blogin pitoon tulee niin oon muutamia kertoja katunut sitä kun menin poistamaan hinkulapostaukset.. ja kun ylipäätään piti päästä alusta alottamaan ja nyt tämä kuitenkin tuntuu kuivuvan kasaan. Pitää yrittää skarpata kun kerta takataskusta löytyy pari postausideaa, jotka poikkeaa tästä normaalista kuulumispostaus-linjasta.

Karvalapsikin voi hyvin. Kuvan tilanteessa oltiin anoppilasta kotiin lähdössä Samin "uudella" pakunraadolla, joka ei sitten halunnutkaan lähteä käyntiin, odotteluksi meni.

Tähän mennessä tapahtunutta

Kärrikortin suorittamisen jälkeen ei oo kummosia tapahtunu;

Viikko 25

Soittelin työpaikkoja ja nykyisen tiedon pohjalta voisin repiä itseäni korvista miksen kysellyt paikkoja jo samalla viikolla, nimittäin missasin ehkä parhaimmalta kuulostavan paikan, myöhästyin vain 2 päivää siitä kun olivat kirjoittaneet uudelle työntekijälle sopimuksen. Ja parhaimmalla tarkotan sitä, että kokemattomuus ei ollut tuossa firmassa mikään ongelma, tuo uusi työntekijäkin oli kuulemma nyt harjottelemassa ja paikka olis ollu lähellä..

Tiistai. Instagramin seuraajat ja fb-kaverit ovatkin tietoisia asiasta, mutta laitetaan nyt tännekin kun tapahtumiin silti kuuluu; porukoiden pappakoira lopetettiin, syyskuun loppupuolella olis tullu herralle 14v täyteen. Olin tännekin kirjottamassa jotain muistopuhetta Vilistä, mutta jätin sitten kirjottamatta.. ei tuntunut oikealta. Vili haudattiin seuraana päivänä mökille.

Juhannus meni miten meni.. mua ei huvittanu tehä mittään ja Samia puolestaan olis huvittanu tehä jottain. Jälkeenpäin tullu kommenttia, ettei tuota voi edes jussiksi sanoa, mutta noh, ainakin me nähtiin kokko.

Sunnuntaina käytiin vielä Haapajärvellä traktorien vetokisoissa, oli mun ensimmäiset ja mielellään viimeiset. Mitään en ymmärtäny, meteliä riitti ja aurinko poltti naaman. Mutta olihan siellä ihan hienosti tuunattuja vehkeitä.

Viikko 26

Alkuviikko oli niinkin jännittävä kun mökkiloman viettäneen koiran kotiinpaluu ja turkin lyhentäminen, onko jo kolmas kerta tälle kesää?

Perjantaina pääsin Samin sanoin "eksoottisen" fergusonin rattiin ja paaleja siirtelemään. Omistaja ei halunnu etukuormaajaa rasittaa, joten pihdit oli takana, mikä oli minusta hivenen hankalampaa ja aiheutti seuraavan päivän niskakivut. Olihan se silti ihan hauskaa hommaa.

Sunnuntaina lähdettiin Samin ja Novan kanssa mökille, kun maanantaina piti olla porukoiden koiraa vahtimassa niiden reissun ajan.

Viikko 27

Maanantai-iltana tultiin kotia ja suunniteltiin jo seuraavan viikonlopun mökkireissua - joka ei kuitenkaan toteutunut. Koira sen sijaa jäi jälleen mökkeilemään, tuli torstaina takaisin.

Lauantaina käytiin kahtomassa millasta menoa on Koljonvirralla truck meetingissä. Kun ei ketään tunne ja ujokin vielä, ni eipä siellä tullu juteltua kenenkään kanssa eli aika nopeasti kierretty paikka. Samille tuli hälytys töihin, joka sitten peruuntui kun kotiin päästiin.. mutta tiedä nyt sitten olisko siellä tapahtumassa kuitenkaan kovin paljon kauempaa viihtynyt. Illasta käytiin vielä Samin toverin synttärijuhlilla.

Sittempä oottakin jo ajantasalla mun päivistä.

Tänää totesin jälleen miten turhauttavaa ja puuduttavaa työnhaku on, lisäks tuntuu et turhautuminen pistää itkemään jokaisesta ei-vastauksesta ja se onkin syöny motivaatiota todella paljon. Oliko mulla kenties parin viikon työnhakutauko tuon turhautumisen takia, mutta tänään Kuopion terveyspalveluiden aiheuttaman vitutuksen vuoksi sain voimia soittaa taas yhteen paikkaan.

Pessimisti olen kyllä, mutta toivonkipinäkin heräsi.. ennenkun tuli täystyrmäys. Ensimmäinen henkilö totesi, että kokemattomillekin pitää antaa mahdollisuus ja eihän kokemusta kartu jos ei pääse tekemään. Olisin alottanu toisenlaisessa hommassa elokuun loppuun asti ja jatkanut sitten ajohommiin. Näistä toisista hommista piti soittaa toiselle henkilölle, joka sitten töksäytti suoraa sen mitä ei henkilö 1 sanonut taikka työpaikkailmoituksessakaan lukenut "vaaditaan vähintään 1v talviajokokemus". No mitäpä minä siihen enää lisäämään.. 

Miettiny kanssa, että miltä alalta sitä oikein töitä etsisi kun onhan tässä varaa valita, mutta kun on nuitakin kortteja mitä ei todellakaan tule pidettyä voimassa jos et työssä niitä tarvitse.. sekin yksi niistä syistä miksi olisi mukava saada mahdollisuus kuljetusalalta, alan korttipino on suurin ja yksi vielä saamatta, mutta ehkä haluan amp-merkinnän ajokorttiin, ni ei tarvis jälleen yhtä konkreettista korttia kantaa mukana.

Koulusta odottelen edelleen todistusta, että voisi edes työkkärin listoille hakeutua, mutta viitsi soitella luokanvalvojalle kokoaikaa kun aina sanoo hoitavansa asian ja soittavansa, jonka sitten ilmeisesti unohtaa.

Mutta kyllä tämä tästä.. eikö? :)

Kärrikortti [x] check

Jo 2-vuotta sitten yritin suorittaa CE-korttia. Tuolloin motivaatiota oli ehkä pikkusen vähemmän ja sitä vähensi entisestään työharjottelu kappaletavaran parissa, joka ei oo mun juttu vieläkään. Ajo-opetuksessa tunnit oli jo saatu täyteen, mutta homma ei onnistunu ei mitenkään päin. Tuollon oli talvi ja muistan kun eilisen miten peruutuspaikan vieressä oli suuri lumikasa.. just siinä, mistä olis pitäny nähdä minne peruuttaa.

Lumikasa lähti, mutta suoritus oli jo lähtenyt menemään niin pahasti penkin alle, ettei sieltä enää pois päästy, en vaan handlannut sitä enää. Vihelsin pelin poikki.

Viime vuonna oli isän kanssa puhetta C1E-opetuksesta, että jos kävisin teoriatunnit autokoulussa ja isä ajattaisi omalla autollaan ja koulun kärrillä ajotunnit. Muistan toki sanoneeni B-kortin jälkeen, etten isän opetukseen enää koskaan halua, mutta tässä se tuntui vaan hyvältä ajatukselta. Jotain isä oli koululla asiasta puhunut ja kohta, kun mun melkein piti olla alottamassa C1E-opetusta, asia kääntyikin niinpäin, että päädyin koulun kirjoille, tavoitteena CE.

Huonolla itseluottamuksella, mutta melko vahvalla suorituksella tuo tavoite on vihdoin täytetty.

Käsittely- ja ajokoe oli tiistaina 12.6. klo 13.

En kellottanut omaa aikaani käsittelykokeessa, mutta epäilen ajan mahtuneen 9-11min sisälle. Pelasin varman päälle ja korjasin eteenpäin enemmän kun harjotuksissa, ehkäisten läheltä piti-tilanteen äärivalon ja tynnyrien kanssa, kolahdus olisi hylännyt suorituksen ja saimpahan varmasti kärrin etuakselin suoraksi. Muistin useasti hokea itselleni "älä jännitä", että pysyin kartalla mitä piti millonkin tehdä ja ihme kyllä muistin kaiken oikeassa järjestyksessä.

Käsittelykokeesta sain kommentiksi "hyvä ja reipas suoritus".

Ajokokeessa tuli parista kohtaa sanomista; "nopeat pyöräilijät tarkempaan seurantaan, huomioi perävaunun vaikutus tarvitsemaasi risteyksestä poistumisaikaan" ja "kevyen liikenteen väylien seuranta laajemmin", mutta kuulemma hyvää oli enemmän kuin huonoa, joten uuteen korttiluokkaan kirjattiin pari E-kirjainta lisää, jee!

Inssin jälkeen tuli todella tyhjä olo, kun se mikä on pitkään ollut kesken, onkin nyt suoritettu, nii mitäs minä sitten teen? 

Luokanvalvojalle soittelin ja nyt odotan tietoa siitä, onko mulla vielä edessä (syksyllä) yhdistelmän näyttö vai saadaanko se kasattua mun ajotunneista, kun nelisen tuntia meni kuitenkin ammattipätevyysajoiksi. Muuten kai sitä pitäisi olla valmis tältäkin alalta.

Tässä oon nyt vaan pohtinu mistä kyselis työpaikkaa ja miten.. kokemustahan mulla on todella vähän ellei lainkaan, joten haluaisin lähteä ennemmin opettelemaan kuin kysellä suoraa työpaikkaa. Vaikka työt monesti alkaa perehdytyksellä ja koeajalla, niin haluaisin silti olla varmempi omasta tekemisestä. 

Huomenna on vissiin työelämäntoimikunnan kokous ja ymmärsin, että sen jälkeen saattaisin olla viisaampi siitä tulenko saamaan paperit nyt vai syksyllä, mutta muuten olisi viikon aikana tavoitteena soitella ainakin lähifirmoihin ja kysellä jonkinlaista työ-/opettelupaikkaa.

Yksi suoritus vähemmän

Koska en osaa kirjottaa muusta kun koulusta, niin jatketaas nyt ainakin toistaiseksi samalla linjalla. 

Viimeksi alottelin ajotunteja, joita onkin tähän mennessä kertynyt jo oikein mukava määrä. 2-3 kertaa viikkoon oon käyny ajelemassa ja toisinaan jäänyt peruuttelemaan ajotunnin päätteeksi. Vielä ei oo ollu tarvetta mennä ilta-aikoina peruuttelemaan vaan homma lähti yllättävän nopsaan sujumaan ihan tälleinkin. Sujuu itseasiassa jo sen verran hyvin, että puhuvat jo inssistä.

Jotta ei nyt kehuskeluksi mene niin takapakeiltakaan ei oo vältytty, viimeinen koettiin eilen. Sopivasti tällein loppuvaiheessa heräsi taas kammo noita liikennevaloja kohtaan raskaalla ajoneuvolla ajellessa, joten lähestymiset ei millään ottanut onnistuakseen + muutama muu ajatusvirhe ja tilanteiden erimielisyydet opettajan kanssa. Eiliseltä jäi niin huono fiilis, että tehtiin tänään lyhyt "palauttelu" lenkki, joka puolestaan oli aika mitäänsanomaton, enkä nyt tiedä mitä mieltä mun pitäisi omasta ajotaidosta olla mieltä. Ajokoe pelottaa vuorostaan enemmän kun käsittelykoe.

Tiistaina seuraava ajo, jolloin mua ajattaa ppv-opettaja kun nykyinen jää kesälomalle. Katotaan pitääkö muutaman kerran vielä ajella liikenteessä enennku sinne uskaltaa tutvon kanssa lähteä kahdestaan.

Ihan pakollisena lisäyksenä en suinkaan halua mustamaalata tätä lomalle jäävää opettajaa, nimittäin tuon opetustyyli natsaa niin hyvin mun oppimisen kanssa, että vaikka eri mieltä toisinaan oltiinkin, niin en uskoisi olevani tässä pisteessä ilman häntä. Harmi vaan, ettei pääse viemään tätä taaskaan loppuun asti.

Käsittelykoe-harjotusta oon kellottanu pääosin ihan itsenäisesti ja saanu suorituksen mahtumaan hyvin aikarajan (15min) sisään. Kyllähän se siltikin jännittää tuleeko se yhdistelmä taittumaan sinnepäinkään just sillon kun sen oikeasti pitäisi mennä tai muistanko kaikki irrotuksen ja kytkennän vaiheet. 

Kun muistaisi pitää ajatukset kasassa eikä jännittää liiaksi, eikä toisaalta saa olla liian itsevarmakaan, nimittäin tänään ensimmäistä kertaa unohdin kytkennässä vapauttaa perävaunun jarrut, josta meinasin ottaa pahasti itseeni, mutta onneksi tyylinä on lähteä varovasti liikkeelle, joten nopeasti tajusin perävaunun olevan normaalia raskaampi vetää liikkeelle ja hoksasin käydä tarkistamassa jarruventtiilin. Tarkkuutta tarkkuutta.

Nii ja itse siihen otsikon viittaamaan asiaan, tänään oli teoriakoe.

Mähän oon suorittanu jo yhen CE-teoriakokeen hyväksytysti, mutta se ehti vanhentua. Siksi vetkuttelin tämän kanssa, ettei tulisi taas suoritettua turhaan ja varmistuisin siitä, että teoriakoetta seuraisi myös käsittely- ja ajokoe.

Kahdella virheellä läpi, mutta nyt on sekin suoritus alta pois ja jännätään tulevaa. Ope sano varaavansa mulle ajokokeen jos teoria menee läpi, mutta ei ainakaan vielä näkyny webautossa uutta koetta. Sanohan tuokii tiistaina ajattava opettaja, että kesäkuussa hommataan kortti. Pelottaa ihan hirveesti miten tulee menemään ja lykkäisin sitä vaikka maailman tappiin, mutta kai sitä on jossain vaiheessa pakko yrittää. Epäonnistumisen pelko on vaan niin suuri, kun ensimmäinen C-inssi hylättiin, sieltähän se kumpuaa toi liikennevalo-kammokin.

Sitten kai sitä pitäisi jäädä koulusta lomalle ja suunnata työnhakuun jos vaan kortin myöntävät. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

Ehkä tää sittenkin onnistuu

Eilen oli näyttöpäivä, ensin eteen lyötiin kirjallisia tehtäviä ja sitten ohjeistettiin käytännön tehtävään.

Kirjallinen tehtävä meni ihan ok, osa kysymyksistä aiheutti reaktion "mä luin tästä, mutta en enää muista mitä siinä sanottiin". Tulihan siinä opettajan tarkastaessa tehtävää myös yksi "mitä ihmettä" -tilanne, kun rullakon lavapaino on mun ammattipätevyyskirjan mukaan 400kg/rullakko, mutta opettajan mukaan se meni väärin ja sano, että kun Schenkerilläkin on eri painot.. kysyin sitten mitenkä oikea vastaus määritellään jos niitä on eri painoisia, mutta eipä se keskustelu oikein saanut lopullista vastausta ja väärin-merkki jäi paperiin, ihan sama.

Käytännön tehtävä oli lastata autoon rahtikirjojen määrittelemät tavarat. Menihän se ihan leikkimiseksi ja otinkin sen harjottelun kannalta, kävi miten kävi. Hyllyiltä en itse osannut lavoja ottaa, kun en työntömastotrukkia ollut koskaan käyttänyt, joten opettaja nosti ne alas. Onneksi ei tarvinnut ottaa huomioon minkäänlaista purkujärjestystä, piti siis vain tehdä tiivis kuorma. Alku tökki, kun piti etsiä rahtikirjoihin merkityt tavarat, enkä osannu valita mistä aloittaa ja miten päin lavat mahtuisi tiiviisti kyytiin. Kyllä sitä sitten yhessä vaiheessa vähän jo vauhtiinkin pääsi, mutta aika haaveilua se oli silti. Kokonaisuudessaan meni 2,5 tuntia saada kuorma kyytiin ja rahtikirjoihinkin olisi voinut tehdä muutaman lisämerkinnän. Arvioinnissa oltiin yksimielisesti ykkösen kannalla, mutta helkkari vie se meni läpi!

Onhan siitä viimeisestä harjotuskerrasta vierähtänytkin jo jokunen tovi. Sillon 1.5. kun isän kanssa käytiin siltaan peruuttamassa ni testasin samalla digikorttia, näytti viimeiseksi ajopäiväksi 28.1.2016, etten ihmettele yhtään mitenkä on alan jutut päässy unohtumaan.

Ajotunnin piti alkaa klo 14, mutta ajo-opettaja sano, että auto vapautuu klo 12, että jos vaan joudan ni voidaan alottaa aikasemmin. Näyttö loppu sopivasti 11:30, joten ehdin sitten tutkiakin sitä autoa vähäsen siinä välissä kun opettaja kävi syömässä - mulla tää perus, että ku jotain touhuan ni ei nälkäkään tule, joten en sitten jaksanu lähtee matkaan.

Pyörähdettiin pari kierrosta koulun ja Schenkerin alueella, kunnes lähdettiin liikenteeseen. Reenattiin keulan hahmottamista ja kaistanvaihtoa, ylipäätään palauteltiin mieleen täysperävaunulla ajamista. Käytiin tekemässä peruutusharjotuksia raviradan parkkipaikalla ja nää on just niitä mitä mun pitää harjotella kaikista eniten, kyllähän sitä nyt eteenpäin osaa ajaa. Peruutettiin (siis yritettiin peruuttaa) suoraa ja jonkinnäkönen ympyrä. Mentiin sit takas koululle peruuttaa pari kertaa kulmaan ennenku aika loppuu.

Huomattavasti lepposampaa on automaattivaihteisella autolla opetella ajamaan kun keskittyä samalla vääntelemään vanhaa ja jäykkää vaihdekeppiä. Puolikkaalla en taajamassa uskaltanut juurikaan ajaa 20kmh kovempaa, kun isolla autolla vauhti tuntuu muutenkin huomattavasti suuremmalta - jos satuit mun perässä talvella ajelemaan niin pahoittelen kovasti! Tällä uskaltaa sentään ajaa edes melkein rajotusten mukaisesti.

Kaikilta osin jäi hyvä fiilis ajotunnista, opeteltavaa on, sehän on selvä, mutta tästä on erittäin hyvä jatkaa. Sovittiinkin ensi viikolle tiistaille ja keskiviikolle seuraavat ajotunnit.

Ehkä mulla on sittenkin mahdollisuus se kortti saada :)