18. helmikuuta 2018

Missä mennään nyt

Vaikka halusinkin alottaa blogin puhtaalta pöydältä, on varmaan ihan ok muistella parilla sanalla menneitä aikoja ja samalla verrata nykytilanteeseen, etenkin kun viimeksi lupailin palaavani vielä niihin. Jos ei muuten, ni kertaan omaksi iloksi miten paljon vuodessa onkaan ehtinyt tapahtua :)

Opiskelin..


..turvallisuusalalla. Valmistuin toukokuussa 2017 ja yllättäen pääsin jopa alan töihin. Puoli vuotta työskentelin hotellissa aulapalveluhenkilönä tai hienommin sanottuna yövartijana. Noiden hommien lisäksi työskentelin järjestyksenvalvojana Kalpan kotipeleissä.

Työsopimus vartijan hommissa päättyi tammikuussa 2018 ja pari viikkoa myöhemmin lopetin myös järjestyksenvalvojan hommat siirtyessäni Verisurelle security expertin rooliin.

Niin ja tosiaan yritänhän minä vielä opiskellakin samalla, mutta se on lähinnä semmosta "käyn kerran kuussa... jos kerkeän" -tyyppistä. Teoriatunteja ei onneksi taida olla enää lainkaan, mutta ajotunnithan ne pitäisi saada suoritettua.. sitten joskus. Kuljetusala siis kyseessä, josta taisinkin jo viime kerralla mainita.


Koiria..


..oli tuolloin 2, nyt on epävirallisen virallisesti vain yksi. Toinen lähti "ylläpitoon" Samin kaverin luokse kajaaniin. On siis meidän omistuksessa edelleen, mutta mun ja neidin vaikean yhteensopivuuden takia lähti hoitoon rauhallisempaan ympäristöön. On tosin palailemassa lähiaikoina takaisin savonmaalle hoitajansa muuttuneen elämäntilanteen takia.

Voe mikä kakara se on ollu <3 Novahan täytti joulukuussa jo 2 vuotta!


Hevosten
..


..parissa taisin ehtiä tuolloin vielä touhuamaan. Kävin tuossa muutaman kuukauden verran verestämässä muistoja ratsastuksen parissa vanhalla tutulla ratsastuskoululla, mutta useamman syyn seurauksena lopetin. Sittemmin tarkoitus oli käydä auttelemassa parin ravihevosen kanssa, mutta totaalisen aikapulan takia suunnitelma kuivui kasaan jo ennenkun ehti alkaakaan.

Nyt sitten vietetään hevosista tahatonta taukoa ja voinen jälleen todeta, että järkihän tässä menee, koska onhan kyseessä sentään mulle tärkein terapiaeläin.

Rakkain enkelihevonen <3

 Asuttiin..


..siinä keltaisessa kylmässä omakotitalossa, mutta muutettiin vuoden lopussa 1,2km päähän punaiseen omakotitaloon. Neliöitä noin 23 vähemmän, rakennettukin edeltävää myöhemmin. Leivinuunin fiksumman sijainnin ansiosta helpompi lämmittää puulla, eikä sähkölaskuunkaan tarvitse näin ollen tuhlata toistasataa. Lisäksi ollut puhetta, jos jossain vaiheessa saisi naapuriin rakennettua entisten lisäksi vielä yhden karsinan.. kunhan tässä nyt asiat alkais loksahdella kohdilleen.
...

Siinä taisi olla suurimmat elämään vaikuttaneet asiat. Toki haluaisin muutoksia vielä monelta osa-alueelta - edellä mainittuihinkin - mutta jospa ajan kanssa.

Näköjään tämä aikapula löytää tiensä myös viikonlopuille, vähän tuntuu jo siltä, että jos en oo töissätöissä ni oon sitten kotitöissä.. hitsi, pitääkö tässä palkata kohta joku kotiapulainen? Niin ja koiranhoitaja..?
Eikun kohti uutta viikkoa, katsellaan mitä ensi viikonloppuna keksis :)

2 kommenttia:

  1. Jeejeejee!! Musta on niin kiva seurata täältä blogin kautta mitä sulle kuuluu, ku ei olla taas nähty ikuisuuteen! :( <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nojoo on kyllä kulunut luvattoman pitkä aika viime näkemisestä :( Mäkin eksyn sun blogeihin nyt paljon useammin kun tulee vierailtua bloggerissa muutoinkin kun ainiin-elämysten saattelemana :D

      Poista

Pidetäänhän kommentointi asiallisena (: