Spontaaneja päätöksiä

Hups, viikonloppu hujahti ihan huomaamatta, mutta nyt en voi enää kiirettä syyttää. Ei sillä, tekemistä oli kyllä, mutta kiireet loppuivat maanantaina kun stressitason nousun ja ahdistuksen saattelemana tein päätöksen irtisanoutua työstäni.

Jo kotoa lähtö oli ollut liian vaikeaa, olin itkenyt ahdistusta ja kiinnostuksen puutetta. Minusta ei ollut tuohon työpaikkaan, se oli selvä, mutta minusta tuntui tyhmältä edes ajatella töiden lopettamista näin lyhyen ajan jälkeen. Kuitenkin päivän mittaa itkun jatkuessa ja kipeänä olleelle tiiminvetäjälle soitellessani tulin lopulta lopettamispäätökseen.

Pakko se sanoa, että olin todella tohkeissani kun huomasin ilmoituksen työpaikasta, etenkin kun aiempaa kokemusta ei tarvittu. Tuntui, että tää voisi olla se "mun juttu" eli harmittaa ihteäkin, ettei se niin mennytkään.

Mitäs nyt sitten.. kysymys, jota olen viime päivät mielessäni pyöritellyt. Nyt on ainakin aikaa koululle, vaikka välimatkan takia sinnekkään ei kiinnosta ajaa joka päivä, onneksi opinnot on sen verran loppusuoralla, ettei tarvitsekaan. Jotain pientä hommaa siinä sivussa, että jostain vähän rahaakin saisi. Mutta muuten otan nyt iisisti, että saisi vähän ajatuksia kasattua..

Tulevaisuus stressaa, sitä en voi kieltää. Haluaisin löytää homman, josta tykkään ja jossa tuntuu, että osaan jotain. Päivätyö se täytyy kuitenkin olla, vaikka vihaan herätä aamuisin, mutta vapaa-aika sijoittuu järkevämmin iltapäivään/iltaan. Sitten vielä tuo raha.. pitäisi olla ihan kohtuuhyvä palkkakin, että olisi sellainen pieni söpö lämminverinen joskus varaa pitää. Eniten tässä tympii se, ettei mulla ole unelma-ammattia, eikä viitsisi jokaista vähänkin mielenkiintoiselta kuulostavaa ammattia lukea, koska niitä mulla on muutenkin jo melkein neljä.

Mutta se siitä tunteiden purkamisesta, nyt mulla on ainakin hieman enemmän aikaa blogille, kunhan en tuhlaisi kaikkia postausideoita heti alkuunsa :)

Samille orjatöihin?